maanantai 22. toukokuuta 2017

Cashewpähkinä-currytäytteiset vegaaniset herkkusienet

Postaus on toteutettu yhteistyössä Champin ja Vihreäkeijun kanssa. Ruokaan käytetyt sienet on saatu blogin kautta.

Vaikka Bloggers' Inspiration Daysta on jo aikaa, tässä vielä yksi sieltä inspiraationsa saanut juttu! Saimme testiin Champin uusia grillisieniä, ja koska herkkusieniä löytyy arkiruokalistaltani harva se viikko, reseptin kehittäminen niiden ympärille oli minulle varsin simppeli homma. Juuri tämän reseptin haluan jakaa, koska se on sekä vegaaninen että gluteeniton, joten siitä voi olla iloa monelle tulevan kesän grillaajalle ja muuten vaan herkuttelijalle.



Champin grillisienten uutuusjuttu on, että rasiaan on valikoitu kooltaan samanlaisia, noin neljä senttiä halkaisijaltaan olevia sieniä. Näin niistä tulee nättiä tarjottavaa vartaissa tai täytettyinä. Täytetyiksi sieniksi nelisenttiset ovat melko pieniä, mutta ainakin tämän reseptin täyte on sen verran tuhtia tavaraa, että suupalan kokoinen kerta-annos on ihan sopiva.

Koska meillä kerrostaloasujilla ei juurikaan grillausmahdollisuuksia ole, nämä sienet on valmistettu ihan uunissa grillivastuksen alla. Resepti sopii varmasti mainiosti kuitenkin myös ihan oikeaan grillaamiseen!



Vegaaniset herkkusienet cashewpähkinä-currytäytteellä
(pääruoaksi kahdelle tai naposteltavaksi monelle)

Grillirasia eli 350 g Champ-herkkusieniä

2 dl cashewpähkinöitä
3 rkl currymausteseosta
3-4 kynttä valkosipulia
pari kourallista tuoretta korianteria
suolaa
öljyä

Laita cashewpähkinät likoamaan kylmään veteen. Puhdista sienet ja irrota niistä jalat. Älä heitä jalkoja pois, vaan kuutioi ne. Kuori ja silppua valkosipulit. Kaada pähkinöiden liotusvesi pois, ja yhdistä pähkinät, silputut sienten jalat ja valkosipulit sekä mausteet sauvasekoittimen kulhossa tai blenderissä. Lisää öljyä sen verran (muutama ruokalusikallinen), että saat seoksen muussautumaan tahnamaiseksi. Täytä sienet tahnalla kukkuraisiksi käyttäen apuna kahta teelusikkaa. Paista uunissa grillivastuksen alla (220 asteessa) tai grillaa, kunnes sienet näyttävät kypsiltä ja tahna on päältä ruskistunut (uunissa meni n. 10 min). Tarjoa raikkaan salaatin ja muiden (grilli)herkkujen kera.

torstai 18. toukokuuta 2017

Kymmenen vuoden profiilikuvat


Näitä vanhoja profiilikuvia on ollut niin hauska katsella muiden blogeista, että päätin vähän vilauttaa omaakin kymmenen vuoden takaista pärstää. Liityin Facebookiin juuri kymmenen vuotta sitten, kun Fb vauhdilla sai jalansijaa Suomessa ja syrjäytti vanhan kunnon Irc-gallerian.

En koe ihan hirveästi muuttuneeni kymmenessä vuodessa, mutta tukkatyylin vaihtelu näkyy hauskasti näistä kuvista. Vuonna 2007 minulla oli punaiseksi värjätty tukka, kuten oli ollut useamman vuoden sitä ennenkin. Ihan eka profiilikuva otettiin Ruotsin-risteilyllä - niihin aikoihin piti ilmeisesti käydä laivalla, kun ei oikein muuhun matkusteluun ollut varaa. Seuraavana vuonna on kuitenkin päästy budjettimatkalle Saksaan - "hattukoristeeni" on muistaakseni Bremenistä.

Vuoden 2008 syksyllä tukan väri muuttui tummemmaksi. Pitsitoppiposeeraus on muistaakseni vaatteiden sovittelua ainejärjestön vuosijuhlaa varten. Todella tumman tukan kausi jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja talvella meninkin jo kampaajalle etsimään apua, kuinka mustasta kestoväristä oikein pääsisi eroon. Tuloksena lyhyempi tukka ja raitoja. Karvahuppu kissankorvilla oli itse tehty ja käytin sitä noihin aikoihin tosi paljon punaisen villakangastakin kanssa. Vampyyrikuva otettiin vuoden 2009 halloween-sitseillä, ja tyylini on siinä mielestäni edelleen ihan huikea. Ensimmäisen setin viimeisessä kuvassa näkyy, että tukkaa on kasvateltu takaisin, nyt vaaleampana.


Yhtenä syynä tukankasvatusprojektiin taisi olla, että keväällä 2010 piti saada häihin aikaiseksi nuttura. Yksi hääkuvista päätyi tietenkin profiilikuvaksikin. Ja tukankasvatusprojektin päätteeksi meni hermot ja kesätukasta tuli lyhyempi kuin ikinä. Tämän kokoelman kolmannessa kuvassa näkyy toinen rakas käsityö - torkkupeittohuiviksi nimetty ja nyt jo nuhjuiseksi kuluneena roskiin lentänyt.

Liian lyhyt tukka oli virhe, ja raivokkaan kasvattelun tuloksena hiukset olivat taas kesällä 2012 pitkät. Välillä piti piristyä leikkaamalla otsatukkaa ja muistelemalla tummempia hiuksia kevytvärien kanssa. Lapsuuskuva oli jokin FB-haaste, ja alalaidan kuvissa näkyy siirtymiseni pendelöiväksi ja työssäkäyväksi - alimman rivin keskimmäinen on otettu junassa ja oikean reunan kuva vanhassa työhuoneessa toukokuussa 2013.


Tammikuussa 2014 tukka oli taas lyhyt ja käytiin pikkuveljen kanssa Kuubassa. Keskimmäisen kuvan Pariisi-reissulla hiuksia oli jo vähän enemmän, ja saman vuoden syksyllä olen päässyt tähän polkkamittaan, jossa siitä asti olenkin jumittanut.

Uudemmissa kuvissa syön Barcelonassa mustekalaa keväällä 2015. Puolinaamakuvan ottopaikkaa en muista, mutta työhuonekuva oli profiilikuvana toissa viikkoon asti. Nyt olen jättänyt kyseisen työpisteen taakseni, joten piti vaihtaa kuva pois, ja tällä hetkellä edustan FB:ssä tämän neulemekkopostauksen viimeisellä kuvalla.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Muinaisviljapastaa paahdetuilla, balsamicomarinoiduilla kasviksilla


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä GoGreenin kanssa. Ruoassa käytetty pennepasta ja muita GoGreenin tuotteita on saatu blogin kautta.


kasvispasta helppo kasvisruoka

Sain taannoisesta Bloggers' Inspiration Daysta matkaani muutamia GoGreenin uutuustuotteita. Linssit ja pavut ovatkin merkiltä jo vanhoja tuttuja keittiökaappini vakiasukkaita - nyt tosin uudistuneissa pakkauksissa. Yllätyksenä minulle tuli, että GoGreenin paketeissa saa nyt myös pastaa. Eikä ihan mitä tahansa pastaa, vaan muinaisviljapastaa. Testaamani pennepastan raaka-aineina ovat punaiset linssit, tattari ja teff. Ai mikä ihmeen teff? Tunnustan, että googlasin. Se on etiopialainen viljakasvi, josta tehdään muun muassa injera-leipää.

Muinaisviljapasta on ravintoarvoltaan selvästi parempaa kuin tavallinen vehnäinen penne. Siinä enemmän on kuituja, vitamiineja ja mineraaleja sekä proteiinia. Varsinkin korkeampi proteiinipitoisuus kiinnostaa näin enimmäkseen-kasvissyöjän näkökulmasta. En nimittäin aina oikein jaksa miettiä, ovatko kokkaamani pöperöt lautasmallin mukaan ihanteellisia. Etenkin se proteiinikomponentti voi kasvisruuasta helposti jäädä vähän vajavaiseksi, ja pastaruokaan ei aina niin vain sovi sekoitella papuja ja tofua, jos kuitenkin tahtoo tehdä ruokansa ensisijaisesti maku edellä.

En ole aiemmin kaupassa tarttunut mihinkään proteiinipasta- tai papupastapaketteihin, sillä myönnän olleeni ennakkoluuloinen. Olen pelännyt, että suutuntuma on jauhoinen ja maku liikaa perusvehnäpastasta poikkeava - en oikein tykkää täysjyväpastastakaan, vaikka sitä joskus syönkin. GoGreenin muinaisviljapasta yllätti makunsa puolesta positiivisesti: se on hyvällä tavalla tavallinen, ja ainakin tällaisen vahvan makuisen kastikkeen kera en varmaan olisi makutestissä erottanut sitä vehnäpastasta.





Tämä pastaresepti on saanut inspiraationsa Emmi Nuorgamin maailman parhaaksi nimeämästä kasvispastasta, mutta paahtumaan meni hieman erilainen setti kasviksia ja vaihdoin alkuperäisen reseptin sitruunamehun balsamicoon. Uunissa kypsennettyjen kasvisten ja öljypohjaisen kastikkeen variaatioita onkin mahdollista tehdä vaikka millä mitalla, ja lisää vaihtelua saa eri juustoilla.

Pasta balsamicokastikkeella ja paahdetuilla kasviksilla

GoGreen-pennepastaa (punaiset linssit, tattari ja teff)

kesäkurpitsa
sipuli
paprika
tomaatteja

balsamico-viinietikkaa
kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
valkosipulijauhetta
basilikaa
persiljaa
oreganoa
(fenkolia)
(chiliä)
(juustoa)

Pilko kasvikset sopiviksi suupaloiksi ja levitä uunipellille, ripottele päälle suolaa ja pippuria, ja paahda 200 asteessa n. 20 minuuttia. Keitä sillä välin pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja tee kastike. Lorauta kulhoon reilusti hyvää oliiviöljyä ja balsamicoetikkaa ja makusi mukaan mausteita ja yrttejä. Tällä kertaa minulla oli kasvamassa basilikaa, joten sitä käytin tuoreena - persija ja oregano saatiin kuivattuina purkista. Sekoita paahdetut kasvikset ja valutettu pasta kastikekulhossa ja ripottele halutessasi päälle vähän mieleistäsi juustoa. Vegaaniversio pastasta syntyy korvaamalla juusto oluthiivahiutaleilla.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Neulemekko konttineulekauluksella


Talven aikana Instagram-seuraajilleni eri vaiheissaan näkynyt isompi neuletyö valmistui tietenkin juuri huhtikuun lopulla, kun ilmat viimein alkoivat näyttää sen verran keväisiltä, että tällaista paksua villaa ei ehkä enää tarvitse. Mikähän siinä on, että tammikuun pakkasilla tulee aina aloittaneeksi neuleita paksuista langoista, vaikka tietää, että työ valmistuu kuitenkin vasta kesän kynnyksellä. Nyt on sitten tietenkin puikoilla ohutta ja puuvillaa - ja kesäneuleet valmiina varmaan sopivasti lokakuussa!

mekko neuloen nurja puoli päällä

No, sitä kuun vaihteen keväistä lämpöä ei kauan kestänyt, ja ehkäpä tällekin mekolle tulee vielä tänä keväänä käyttökertoja, jos sää jatkuu yhtä takatalvisena - ainakin tämänpäiväisessä lumisateessa oli tarpeen mekon päällä ihan villakangastakkikin!

Haaveissa oli siis simppeli neulemekko, johon otin inspiraatiota yhdestä kaapissa jo olevasta mutta ahkeran käytön myötä nukkaantuneesta valmisvaatteesta. Piti tehdä yksivärinen, mutta sitten ihastuin Nordic wool flow'n khakiksi nimettyyn vihreän-ruskean-violetin sekoitukseen, ja tilasin sitä. Minulla on vähän ristiriitaiset fiilikset aina tällaisten moniväristen lankojen kanssa - tykkään niistä kerällä paljon, valmiissa neuleessa en sitten välttämättä. Tässäkin tunnustan, että jossain kohdin kerin kerästä pois tuota kellertävintä beigeä ja ruskeaa, koska halusin neuleeseeni ennemmin vihertäviä sävyjä. Eihän siitä sitten ihan niin simppeli tullutkaan, mutta ehkä seuraavasta versiosta sitten.

mekko neuloen raglan-hiha liukuvärilanka

Ihan valmista ohjetta tähän neulemekkoon ei ole, mutta otin silmukkamäärät ja raglan-hihojen ohjeet Novitan sivuilla olevasta, nimenomaan Nordic wool flow'lla tehdystä perusneulepaidasta. Kuten tuossa linkkaamassani ohjeessa, neuloin suljettua ainaoikeaa ja käänsin nurjan puolen lopuksi päällepäin. Hihansuihin ja helmaan tein kierrettyä joustinta, ja puikkokoko oli sileässä 5,5, joustimessa ja konttineuleessa 4,5. Hihoista tein vajaamittaiset, koska sellaiset olivat toimineet inspiraationa olleessa mekossakin, ja sitten vaan jatkoin helmaa niin pitkälle, että tuloksena oli mekko. Vanhassa mekossa oli ihan joustinneuleena tehty väljä poolokaulus, mutta keksin, että tällainen vaihtuvavärinen lanka varmaan toimisi aika hauskasti konttineuleessa. Sitä en ollutkaan aiemmin missään työssä käyttänyt, joten oli kiva päästä kokeilemaan uutta tekniikkaa. Suljettuna neuleena tehtyyn konttineuleeseen katsoin neuvoja niin ikään Novitalta löytyvästä konttineulekeepin ohjeesta. Ei ollut vaikeaa, mutta saadakseni väreihin mieleistäni kontrasti kerrosten välille, neuloin joka toisen kerroksen toisesta kerästä.

Tilasin lankaa kahdeksan kerää eli tuplasti sen mitä neuleupuseron s-koon ohjeissa mainittiin - liioitteluksi meni, koska lankaa kului vähän yli kuusi kerää. Saa nähdä mitä lopuista jaksan kehitellä - sitten syksyllä, kun paksua villalankaa taas huvittaa neuloa!

Kuvista tavalliseen tapaan kiitos uskollisille apulaisilleni jalustalle ja kaukosäätimelle :'D


lauantai 6. toukokuuta 2017

Neulottuja kissanleluja: Kissansilmukat-kirja

Arvostelukappale kirjasta saatu blogin kautta.

Sain luettavakseni neulekirjan, jossa ideana on tehdä jämälangoista leluja kissoille. Kissansilmukat-kirjan ohjeet ovat Sara Elizabeth Kellnerin käsialaa, ja teoksen on kääntänyt Lea Rosbäck.


Kirja on kivasti kuvitettu leikkivillä kissoilla. Ohjeet ovat selkeitä, ja ne on jaoteltu helppouden mukaan kolmelle tasolle. Lopusta löytyy lyhenneluettelo sekä neuvot ohjeissa mainituihin tekniikoihin. Lelujen teko onnistuu kirjan ohjeilla siis aika perustason neulontataidoillakin, joskin pienten töiden näpertely toki vaatii aika paljon tarkkuutta ja näppäryyttä. Kivaa on, että kunkin ohjeen kohdalla mainitaan arvio siitä, kuinka monta metriä jämälankaa siihen saa kulutettua. Ei siis helposti käy niin, että liian pieni minikerä loppuisi harmillisesti kesken.


Toteutin kirjasta kaksi ohjetta: aavikkokäärmeen ja liskon. Ihan pelkistä jämälangoista nämä eivät valmistuneet, vaan käärmettä varten tarvittiin myös piippurassi ja liskon sisälle laitoin vanun sijasta kuivattua kissanminttua. Arvelin, että vanhoille ja laiskoille sekä lelujen suhteen varsin nirsoille eläimillemme eivät neulotut lelut ihan sellaisenaan oikein kelpaisi.

Sekä käärme että lisko valmistuivat yhdeltä istumalta telkkarin ääressä. Oli kiva tehdä isompien neuletöiden välissä tällaisia söpösiä pikkujuttuja. Liskon ohjeeseen oli puikahtanut pieni lipsahdus silmukkamäärissä, mutta koska kunkin rivin lopussa kerrottiin selvästi, kuinka monta silmukkaa työssä oli tarkoitus olla, virheen huomasi heti, eikä siitä koitunut harmia.


Etenkin kissanmintulla maustettu lisko saikin heti kuvan ottamisen jälkeen kyytiä. Myös käärmeestä kissat tykkäävät - sen huomaa siitä, että lelu on yön aikana siirtynyt mystisesti huoneista toisiin, löysinpä sen yhtenä aamuna kissojen ruokakupistakin.


Perinteisten hiirien ja pallojen lisäksi lelukirjan ohjeissa on siis erilaisia pikkuöttiäisiä, käärmeen ja liskon lisäksi mm. kimalainen, hämähäkki, perhonen, sammakko ja kotilo. Jos öttiäiset eivät sykähdytä, löytyy myös nalle, sieni, donitsi ja kukkanen. Kirjan ohjeista voisikin olla iloa myös lapsiperheissä, sillä sympaattiset ötökät voisivat löytää paikkansa ihmislastenkin leikeissä. Ja toki joku pienten sievien väkerrysten ystävä voisi tikutella näitä ihan omaksi ilokseen vaikka maskoteiksi, avaimenperiksi tai muuten vaan koristeiksi.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Aurinkoa, kiitos!

Postaus on toteutetty yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.

Huhtikuun lopulla pääsin taas Melkein kuin uusi -blogin Krissen seuralaisena kuulostelemaan Blogistanian uusia tuulia Bloggers' Inspiration Dayhin. Instrumentariumin pisteellä saimme sovitella aurinkolasiuutuuksia ja valokuvaaja Sanni Riihimäki nappasi kuvan jokaisesta poseeraamaan uskaltautuneesta.

Esittelyssä olleen Heritage-merkin uusi mallisto Spectacles of time juhlistaa menneitä vuosikymmeniä, mistä tietenkin kaikenlaisten klassikoiden ystävänä ilahduin. Ilahduin myös siitä, että pyöreän malliset rillit istuivat naamaani yllättävän mukavasti - viime vuodet kun olen suosinut lähinnä kissamaisia ja överi-isoja kehyksiä. Heritage-malliston esittelyssä kerrotaan, että pyöreät pokat olivat muodin huipulla ensiksi 1930-luvulla ja sitten taas uudestaan 1960-luvulla - ja ensimmäisenähän pyöreistä aurinkolaseista tulee mieleen John Lennon. Kyseiset vuosikymmenet ovatkin muotinsa suhteen minulle enemmän mieleen kuin vaikka supernaisellinen 50-luku tai hippien 70-luku.


Ihan näppärästi pyöreät arskat toimivat kuvassakin, vaikka oma inspiraatiopäivän asuni lepakkohihaisuudessaan johdattaakin mietteet menneistä vuosikymmenistä lähinnä kohti 80-lukua. (Oranssi paita on muuten viime keväinen oma tuotanto.) Nykyhetkestä kohti mennyttä haikailussa parasta onkin tietenkin, että vanhoista ajoista voi poimia inspiraatiokseen kivat, edistykselliset ja edelleen relevantit jutut ja unohtaa ummehtuneet tyylit ja tavat historian hämärään.

torstai 27. huhtikuuta 2017

Kadai Paneer eli cashewpähkinäcurry Mifusta

Pinaatti-juustocurry eli palak paneer Mifusta tehtynä on saanut vakipaikan arkiruokalistalla, mutta välillä halusin testailla myös muita intialaisia juustoreseptejä tämän raejuustoa muistuttavan lähikauppatuotteen kanssa. Totesin, että myös cashewpähkinä-juustocurry eli kadai paneer toimii aivan hyvin!

Tässä resepti jakoon muillekin. Tällä kertaa ihan kuohukerman kera, sillä pääsiäisen jäljiltä jääkaapissa oli mämmin kaveriksi kermaa - ja sitten mämmiä ei enää kaupasta pääsiäislauantaina saanutkaan. Kävi siis niin, että suuren eteläsuomalaisen mämmikriisin seurauksena mielensä pahoitti ainakin yksi espoolaisrouva täällä ruudun takana. No, kerma upposi hyvin tähän reseptiin ennen vanhaksi menoaan.



Mifu-cashewpähkinäcurry (3-4 annosta)

1 pkt Mifua
1 pss pakasteherneitä
1 dl kermaa tai rasvaista maustamatonta jogurttia

1-2 sipulia
1-2 paprikaa
2-4 kynttä valkosipulia
parin sentin pala inkivääriä

2-3 tl garam masalaa
2-3 tl currymaustetta
(tai sekoitusten sijaan esim. 1 tl korianteria + 1 tl neilikkaa + 1 tl kurkumaa + 1 tl kardemummaa +1 tl mustapippuria)
1 tl chilimaustetta

öljyä tai margariinia paistamiseen

Tee ensin kastikkeeksi tuleva tahna. Liota casheweja hetki kylmässä vedessä. Silppua ja kuullota öljyssä sillä aikaa sipulit ja paprikat. Omaan annokseeni tuli tällä kertaa hassusti puolitoista sipulia ja paprikaa, sillä jääkaapissa oli jämät vanhoista. Lisäksi käytin mausteena Lontoon-tuliaisina ostamaani balti curry -mausteseosta sekä kaapissa majaillutta garam masala -sekoitusta. Aineisosalistan perusteella samantyyppisiä makuja ruokaan saa yhdistelemällä tuossa lueteltuja yksittäisiä mausteita. Ja koska tulisuutta ei ollut minun makuuni tarpeeksi, heitin sekaan vielä hippusen chiliä. Mausteitakin kannattaa kuullotella öljyssä pikku hetki.

Kun sipulit ja paprikat ovat pehmenneet, kaada ne pannulta kuumuutta kestävään kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Saman voi tietenkin tehdä tehosekoittimessakin. Valuta liotetut cashewit ja surauta nekin tahnan sekaan, ja samaan syssyyn voi mukaan kipata kermankin helpottamaan soseuttamista.

Paista sitten Mifua pannulla, kunnes murusiin tulee vähän paistopintaa. Kaada sekaan vihannestahna ja pakasteherneet, ja anna hautua sillä aikaa, kun keittelet lisäkkeeksi riisiä tai paistelet vaikka tuollaisia chapatin-kaltaisia leipäsiä curryn kaveriksi. Leipien ohje on maailman helpoin: neljään leipään tarvitset 4 dl jauhoja, 2 dl jogurttia, hippusen suolaa ja öljyä paistamiseen.