keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Istutetun hihan neulominen ylhäältä alas

Neuloin tässä syksyn mittaan neuletakkia kirpputorilta ostamastani langasta, jota ei enää kaupasta löydy. Vitosen pussissa lankaa oli sen verran naftisti, että valitsin ohjeen tarkkaan: tähän se varmaan riittäisi. Ohjeen mukaan neuletakki tehtiin perinteisesti palasina ja ajatuksena oli noudattaa ohjetta kerrankin ihan kiltisti. Hihoja aloittaessani kuitenkin alkoi huolestuttaa: mitä jos lanka loppuisi sittenkin kesken ja toinen hiha jäisi muutamaa pöljää senttiä vajaaksi.

Päätinkin siis modailla ohjetta siten, että tekisin hihat alhaalta hihansuusta aloittamisen ylhäältä alas päin eli poimimalla aloitussilmukat yhdistetyistä etu- ja takakappaleista. Näin voisin tarpeen vaatiessa jättää hihat vajaamittaisiksi, jos lanka näyttäisi käyvän vähiin, enkä joutuisi purkamaan mitään.

Pähkäilin itsekseni, kuinka istutetun hihan ohje muutetaan ylhäältä alas neulottavaksi, ja lopputuloksesta tulikin aivan oivallisen siisti, selvästi parempi kuin irtonaisina paloina neulottavista hihoista yleensä. Minun tyylilläni kun ommeltu hihasauma tahtoo helposti kiristää tai muuten vain olla ruman näköinen, vaikka kuinka huolellisesti jäljittelisin silmukoita.


Miten tämä pähkäilyketju sitten meni? Toivottavasti osaan selittää sen riittävän ymmärrettävästi, jotta joku muukin vastaavaa ratkaisua haikaileva voisi saada hommaan apua!

1. Poimitaan silmukan hiha-aukon laidoilta. Poimittavien silmukoiden määrä on se, mitä irtonaisena neulottavassa hihassa on kaikkein leveimmässä kohdassa, siis ennen kaarroketta muotoilevia kavennuksia. Minun neuletakissani määrä oli 84 silmukkaa.

2. Vaikka kaikki silmukat onkin jo poimittu, aloitetaan neulominen yläosasta lyhennetyin kerroksin. Aloitussilmukoiden määrä on se, mikä alhaalta ylös neulottavassa hihassa jää pääteltäväksi aivan viimeiseksi kaarrokekavennusten jälkeen. Ohjeessa, jota seurasin, laskin ensimmäisen kerroksen silmukkamäärän vähentämällä leveimmän kohdan silmukkamäärästä kavennettavien silmukoiden määrän: 84 - 2x (5+2+14+4) = 34. Neuloin siis poimituista silmukoista ensimmäiseksi vain 17 silmukkaa olkasauman kummaltakin puolelta, sitten käänsin työn ja jatkoin tasona. Kuva selventää tässä kohdin, mitä tarkoitan!

3. Kerroksia pidennetään samaa tahtia kuin toiseen suuntaan neulottavassa hihassa tehtäisiin kavennuksia. Seuraa siis ohjeessa olevia kaarrokekavennuksia väärään suuntaan ja pidennä kerroksia yhdellä tai useammalla silmukalla niin kauan, että kaikki aluksi poimitut silmukat ovat käytössä ja hihaa voi alkaa neuloa pyörönä.

4. Jos ohjeessa on hihaan lisätään silmukoita kädensuusta kohti kainaloa, kavenna vastaavasti sopivin välimatkoin, jotta hihansuusta tulee oikean levyinen. Kerroksen vaihtumiskohta ja kavennuskohta tulee kainaloon, pidä siinä vaikka silmukkamerkkiä. Muista päätellä hihansuu joustavasti, sillä näin päin tehtynä se voi helposti jäädä kireäksi.



Kysy, jos ohjeessa jokin kohta oli vaikeasti selitetty! Teetkö neuleet ennemmin palasina vai yhtenä kappaleena?

tiistai 5. joulukuuta 2017

Minun bullet journalini


Taidan olla muodissa vähän jälkijunassa (kuten aina), mutta pitihän olla varma, että tämä intoilu ei jää lyhytaikaiseksi, ennen sen jakamista blogissa. Olen keväästä asti kantanut laukussani bujoa eli bullet journalia, siis sellaista uudentyyppistä modernia paperikalenterin ja organisoidun muistikirjan risteymää.

Tässä postauksessa en kuitenkaan jaa kuvia kauniisti kuvitetuista aukeamista, sillä minun bujoni on juuri niin pragmaattinen kuin itsekin olen. Ainoat piirrokset sen sivuilla ovat neuleohjeitten tuunailuun liittyviä kaaviohahmotelmia. Muutenkin sitä on täytetty sotkuisella käsialalla tärisevässä bussissa milloin milläkin kynällä, joka on sattunut mukana olemaan.

Haluankin lähinnä jakaa ideani siitä, millainen bujo minulla toimii. En nimittäin lähtenyt täyttämään sitä tyypillisten bujo-ohjeiden mukaan. Tyypillisesti mainitaan, että bujossa pitäisi olla vähintään neljä osaa: sisällys, "tulevaisuusloki", kuukausiaukeama ja päiväsivu (ks. perinteiset bujo-ohjeet esimerkiksi täältä englanniksi). Minun kirjastani näistä ainoastaan sisällysluettelo löytyy. Olenkin vähän epävarma, voiko minun organisoitua muistikirjaani kutsua bujoksi ollenkaan.

En tehnyt kalenterityyppisiä aukeamia, koska en pitänyt niitä ollenkaan tarpeellisina. Kalenterina olen jo vuosia käyttänyt kännykässä ja koneella toimivaa sähköistä kalenteria, joka tarvittaessa piippailee muistutellen, missä minun pitäisi milloinkin puolen tunnin päästä olla. Sähköisestä kalenterista kuitenkin puuttuvat ne tyhjät muistiinpanosivut, enkä ole oppinut hyödyntämään vaikkapa sähköisiä tehtävälistoja ollenkaan. Minun bujoni onkin kestoversio perinteisistä muistilapuista, ja ulkoistan sinne monenlaisia asioita, joita juolahtelee mieleen pitkin päivää mutta joita ei sitten enää myöhemmin muistaisikaan ilman ylös kirjoittamista.

Muistikirjastani löytyy muun muassa

- lista kirjoista, jotka pitää joskus lukea
- lista kirjoista, jotka olen tänä vuonna lukenut
- joululahjaideoiden lista (aloitettu syyskuussa)
- käsityöideoiden lista
- blogipostausideoiden lista

Lisäksi se sisältää kuukausittaisia tehtävälistoja, jotka sisältävät ärsyttäviä pikkuhommia, kuten hammaslääkäriajan varaaminen, joita aina lykkään ja unohdan tehdä. Puolivuotisen kuntokuurini ajalta kirjasin kuukausittaiset liikuntakerrat muistikirjaan, ja sinne täyttelin toisinaan ruokapäiväkirjaakin. Lisäksi sivuille on kertynyt käsitöihin liittyviä piirrusteluja sekä monenlaisia tilapäisiä tehtävä- ja ostoslistoja ja päiväkirjamaisia merkintöjä reissuihin ja tapahtumiin tai ihan vaan yksittäisiin silppuisiin ja sekaviin päiviin liittyen. Käytössäni oleva kirja on saman näköinen etu- ja takapuolelta: toisen kannen takana on arkiset muistiinpanot, toinen puoli taas toimii muistikirjana työasioissa, esimerkiksi kokouksissa ja seminaareissa, jos ei muuten ole tarvetta pitää läppäriä mukana.

Entä mitä muistikirjassani ei ole? Kuten jo totesin, kauniisti koristeltuja sivuja on turha etsiä. Ei löydy mietelauseita eikä muita värejä kuin kuulakärkikynänsinistä. Turhuuksia kyllä löytyy: bujoni on ensisijaisesti paikka, jonne voi matalalla kynnyksellä ulkoistaa mitä tahansa mieleen tulevaa. Koen kirjasta olevan minulle ihan konkreettista hyötyä, sillä muistiin kirjattuna asioita vain tulee tehdyksi helpommin: kun olen merkinnyt elokuun tehtävälistaan hammaslääkäriajan varaamisen, todella varaan sen ennemmin kuin siirrän sitä taas eteenpäin syyskuun listaan, ja kun ostoslistassa lukee, että kauneusmessuilta kannattaisi ostaa seerumia ja käsivoidetta, muistan ostaa niitä ja ehkä jättää sen kaappiin unohtuvan heräteostoskynsilakan ostamatta.

Entä kiinnostaako bujoilu ruudun sillä puolella? Pitäisikö oman muistikirjasi olla ensisijaisesti käytännöllinen vai nätti?

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Mitä syödä kasvisruokapäivänä - reseptivinkit arkeen

Tänä syksynä ei juuri ole tullut tehtyä uusia innovaatioita kokkailujen suhteen, vaan on pysytty tutuissa ja turvallisissa resepteissä. Mitä meillä sitten normipäivinä syödään, ja millaiset ruuat pysyvät arkiruokalistalla vuodesta toiseen? Kokosin tähän postaukseen kotitaloutemme luottoreseptit, omat tai muualta löydetyt, jospa niistä olisi iloa jollekulle, joka etsii uusia ideoita helppoihin kasvisruokiin.

Salaatit

Tavallisin salaatti meillä varmasti on ihan sellainen perussetti lehtisalaattia, kurkkua, tomaattia ja mahdollisesti oliiveja, fetaa ja sipulia. Joskus kuitenkin tuoreetkin kasvikset uppoavat paremmin vähän enemmän maustettuina, ja silloin teen aasialaistyyppistä nuudelisalaattia joko nuudeleilla tai ilman. Alkuperäinen ohje löytyi Helsingin Sanomista. Nuudelittomasta variantista, jossa käytetään kesäkurpitsasuikaleita, tein taannoin oman postauksensa. Alkuperäisen ohjeen kastikemäärä ei muuten riitä yhtään mihinkään - soosi on nimittäin niin herkullista, että sitä tekee mieli lotrata reilummin!



Curryt

Salaattia paremmin näin talviseen aikaan ainakin minulle maistuvat lämpimät ja mausteiset ruuat, joihin kuitenkin halutessaan voi upottaa aika suuren osan päivän kasviskiintiöstä. Meillä syödäänkin aika usein erilaisia variaatioita curryista. Lempparini intialaisissa ravintoloissa ovat kotijuustoruuat, ja lähimarketista löytyvä uutuusjuusto Mifu onkin arkikokkailuissa löytänyt paikkansa nimenomaan curryissa. Kookosmaitoversioissa proteiinina toimii yleensä tofu. Blogistakin löytyykin jo useampi helppo curryresepti:

Kukkakaali-cashewpähkinäcurry


Mifu-cashewpähkinäcurry

Kevyt Mifu-pinaatticurry


Tofu-kookoscurry


Jos riisi intialaisen curryn kyljessä kyllästyttää, suosittelen kokeilemaan vaihteluksi nopeita pannulla paistettavia chapati-leipäsiä. Neljä kämmenen kokoista leipää syntyy niinkin monimutkaisella reseptillä kuin

4 dl jauhoja (osa voi olla täysjyvää)
2 dl jogurttia (myös soijaversio kelpaa)
1 tl suolaa

Ja leivät taputellaan siis noin sentin paksuisiksi lätysköiksi ja paistetaan pannulla öljyssä kullanruskeiksi. Niillä on kätevä kaapia herkkucurryn viimeiset kastikepisarat lautaselta!


Keitot

Jo tuntuu keittopäivältä, meillä keitellään yleensä tätä Chocochilin klassikkokeittoa: maapähkinä-bataattikeitto ei kyllä ole kevyttä keittoa nähnytkään. Paras kasvissosekeitto ikinä, eikä kaipaa minkäänlaisia modauksia. Tämänkin kanssa meillä muuten aika usein syödään noita yllä mainittuja jogurtti-leipäsiä.


Toinen lämmittävä ja moneen kertaan hyväksi havaittu keittoresepti on napattu Hesarista talteen. Tomaattinen maissikeitto valmistuu meillä kyllä ihan ilman mitään tomaattien kalttaamisia ja purkkimaissista, mutta herkullista siitä tulee silti. Toki jos sattuu tarttumaan kaupasta mukaan suht vahva chili, tästä tulee kyllä aika ärtsyä settiä. Tottumattomimpien makunystyröiden kanssa kannattaa siis hieman tarkkailla chilin määrää.

Maissikeiton kanssa samassa jutussa aikanaan julkaistiin myös maissileivän ohje. Se sopii keiton kaveriksi niin hyvin, että on tullut perinteeksi leipaista semmoinen samalla kertaa. Purkkimaissista onnistuu sekin, vaikka ohjeessa kuullotellaan tuoretta. Toki edelleen joudun joka kerta googlaamaan, kuinkakohan monta desiä 125 g jauhoja oikein mahtoikaan olla.

Muut

Joskus viikonloppuna on aikaa kokkailla vähän pidemmän kaavan mukaan. Silloin tulee usein tehtyä lasagnea tai uudempaa herkkulöytöä, italialaista munakoisovuokaa eli parmigiana di melanzanea. Lasagneen mielestäni paras jauhelihan korvaaja on Härkis, ja oma hyväksi havaittu reseptini löytyy täältä.


Parmigiana di melanzane löytyi - mistäpä muualtakaan kuin Hesarin ruokasivuilta.

Munakoisoruokiin löytyy vielä pari muutakin luottoreseptiä. Nimittäin jos aikaa on liian vähän vuoan kypsyttelyyn mutta mieli tekee silti mozzarellaa, munakoisosta voi tehdä "pihvejä" eli kunnolla paistettuja siivuja, joiden väliin reilut siivut mozzarellaa, tuoretta basilikaa ja loraus balsamicoa. Idea löytyi Viini-lehden sivuilta vuosia sitten. Munakoisoa kohtaan epäluuloisille suosittelen taas Siskot kokkaa -blogissa kauan sitten julkaistua mausteista grillireseptiä, joka onnistuu kyllä aivan mainiosti uunissakin grillivastuksen alla.

Mitäs teillä kokataan toistuvasti?

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Blogimiittailua Tampereella

Muinoin blogini alkuaikoina blogimaailma oli mielestäni paljon yhteisöllisempi, sillä blogeja oli vähän ja bloggaaminen oli melko pienen piirin harrastus. Minäkin, pienen palstani kanssa, pyörin samalla keskustelufoorumilla nykyisten isojen nimien kanssa, osallistuin blogiristeilylle ja muihin miitteihin. Jossain vaiheessa piirit sitten erkaantuivat, osasta blogeista tuli isoja ja ammattimaisia, jotkut lopettivat, ja uusia ilmaantui kuin sieniä sateella. Samoina vuosina itse siirryin opiskelijasta päivätöihin ja elelin välitilassa kahden kaupungin välillä, minkä vuoksi aikaa vanhalle harrastukselle oli paljon vähemmän. Lukuunottamatta satunnaisia kertoja avecina inspiraatiopäivissä yhteisöllisyys ja muiden bloggaajien tapaaminen siis jäi unholaan, ja myönnän, että olen sitä puolta tässä harrastuksessa kyllä kaivannut.

Siksi päädyin klikkaamaan yhdessä Facebook-ryhmässä näkemääni linkkiä, jonka seurauksena päädyin osaksi Blogisisaret-porukkaa. Se on ryhmä eri-ikäisiä ja erilaisissa elämänvaiheissa olevia ihmisiä, jotka bloggaavat erilaisista aiheista, mutta kaikkia yhdistää halu kehittyä bloggaajana ja luoda yhteisöllisempää blogikulttuuria. Blogisisarten kanssa toteutettiin mm. Tervetuloa syksy -postaussarja, johon osallistuin. Tähän asti olemme jakaneet vertaistukea Fb:ssä, mutta lokakuun lopulla vuorossa oli ensimmäinen kasvokkaistapaaminen! Sisaria on ympäri maata, ja miittipaikaksi valittiin Tampere, rakas entinen kotikaupunkini, jonne aina hyvän syyn keksittyäni mielelläni matkustan.


Päivä aloitettiin Tammelantorin laidalla sijaitsevassa kahvilassa nimeltä Alleduuri. Kyseinen kahvila on erityislaatuinen siksi, että se keskittyy huomioimaan monenlaiset allergiat ja ruokavaliorajoitukset. Sieltä saa yhtä lailla vegaani kuin keliaakikko valita tiskistä useamman tuotteen väliltä (sen sijaan että joutuisi pyytämään takahuoneesta tuotavaksi jonkin oman korvikkeen), ja tarjottavaa löytyy myös harvinaisempia rajoituksia omaaville. Joukkomme valtasi kahvilan viihtyisän yläkerran ja siellä tutustuimme ihmisiin blogien takana herkkuja maistellen.

Alleduurin tuotteissa parasta on, että suklaakakkua tai kasvispiirakkaa syödessä ei todellakaan olisi arvannut tuotteen olevan millään tavalla -ton! Maku, koostumus ja ulkonäkö ovat kohdallaan, ja kahvilaa pidetään suurella sydämellä. Suosittelen siis lämpimästi visiittiä kahvilaan niin ruokarajoitteisille kuin muillekin Tampereella pyöriville. Bloggaajaryhmänä saimme maistelusetistä alennusta mutta ilman postausvelvoitetta, joten suositus lähtee täysin omista makunystyröistä!


Päivä jatkui Vapriikin museonäyttelyissä, pääsin siis käyttämään Museokorttiani taas kerran. Olin ihan unohtanut, kuinka suuri Vapriikki olikaan - tai sitten se on laajentunut sitten edellisen käyntini, joka on sijoittunut jonnekin vuoteen miekka ja kirves... Siellä pyöriessä iltapäivä hujahti vauhdilla ja kohta olikin taas ruoka-aika. Illalliseksi söin mainion meze-lautasen, ja pian sen jälkeen pitikin jo kammeta itsensä kohti rautatieasemaa ja kotia.



Miittiin osallistuivat kirjoittajat seuraavien blogien takaa:




Lämmin kiitos kaikille kivasta päivästä, ja toivottavasti tavataan pian uudestaan ja saadaan mukaan vielä muitakin sisaria, jotka eivät tällä kertaa päässeet paikalle!

Miittipostauksia löytyy jo myös Kotomo- ja Turkooseja unelmia -blogeista!

torstai 26. lokakuuta 2017

Virkkaushurahdus: Kalevala CAL


Tässä nelikossa lempparini on Suuri tammi alaoikealla.

Neulominen on minun juttuni, virkkaaminen taas vähän plääh. Siitä tulee etusormeen rakko ja tylsää, muhkuraista pintaa. Tai niin ainakin luulin. Luulin myös, etteivät yhteisölliset käsityötempaukset olisi minun juttuni. Minullahan on aina ideoita ilman muoti-ilmiöitäkin, ja tietyssä tahdissa etenevä projekti loisi liikaa paineita silloin, kun käsitöille ei vain ole tarpeeksi aikaa.

Sitten kaveri vinkkasi minulle Kalevala CAL -peittoprojektista. Liityin Fb-ryhmään kuulostelemaan, mitä tapahtuu - pitäähän suomen kielen tutkijan ja käsityöihmisen olla perillä tällaisesta jutusta. Ennen ensimmäisen ohjeen julkaisua ajattelin vielä, että vain seurailen ja laitan ohjeet muistiin odottamaan hetkeä, jolloin olisi tarvetta ja aikaa isolle peittoprojektille.

Näistä tykkään eniten alavasemmalla olevasta Tuonelan joutsenesta, joka oli kyllä aika vaikea!

Sitten tuli ensimmäinen ohje. Hommasta vinkanneen kaverin lisäksi pari muutakin tuttua ryhtyi virkkaamaan. No jos minäkin tämän palan kokeilen, ajattelin, ja kaivoin lankalaatikosta vuosia sitten tekemättä jääneisiin joululahjasukkiin varattua Seiskaveikkaa. Tein ensimmäisen palan, sitten toisen... ja kuudennentoista.

Toisena ruutuna julkaistu Sotkan pesä (yläoikea) oli huikean hauska tehdä!

Kaksi palasta viikossa on sen verran hidas tahti, että tänä kiireisenä syksynä olen juuri ja juuri pysynyt vauhdissa. Taukopäiviäkin on tullut sen verran, ettei rakkoja ole päässyt syntymään. Virkkuukoukuttavinta (pun intended) on se, että joka pala on erilainen ja joka ohjeessa oppii jotakin uutta. Ennen tätä projektia en ollut koskaan ennen tehnyt edes kohosilmukoita, nyt sujuu jo monimutkaiset erikoispylväätkin. Ryhmässä näkee erilaisia värisommitelmia ja väistämättä alkaa miettiä, millaisen yhdistelmän jämälangoistaan tällä kertaa keksisi. Kovin sosiaalinen kässäilijä en kyllä vieläkään ole (olen ryhmässä aika hiljaa), mutta selvästi minäkin jotakin tällaisesta yhteisöllisyydestä saan irti.

Muut käsityöt ovat jääneet paitsioon, ja jämälankoja on pitänyt täydentää uusilla kerillä. Vähän harmillista on, että ennen talven tuloa valmiiksi aiottu neuletakki on edelleen vailla hihoja, ja voi olla, että kukaan tuttu ei tällä kertaa saa itse tehtyä joululahjaa minulta. Yhtään palaa en ole vielä raaskinut jättää väliin yllä kerrotuista koukuttavista syistä johtuen. Peitostani taitaa siis tulla aika suuri. Välillä kyllä yritän muistuttaa itseäni, että ei haittaa ketään, vaikka vähän olisinkin jäljessä tai skippaisin edes ne vihjaillut ekstra-ruudut. Ja taas kuitenkin on sunnuntai, jonka istun sohvan nurkassa virkkuuni kanssa, jotta saan ryhmän kiinni ennen maanantaiaamun uutta ohjetta!

Kaikista ruuduista tähän asti lempparini on yläoikealla näkyvä Väinölän viljavat vainiot, vaikka jouduinkin sitä vähän purkamaan.

Muita Kalevala-peittoon tai muihin KAL/CALeihin hurahtaneita?

Kaikkien kuvissa näkyvien palojen ohjeet ja lisätietoa projektista ja sen tekijöistä löytyy siis Kalevala CALin omilta sivuilta!