torstai 15. helmikuuta 2018

Vauvan kettulapaset ja mätsäävät sukat "junavarrella"


Taannoiselle Tarton-reissulle tarvitsin matkakäsityöksi jotakin pientä. Lentokentällä odotellessa ja konferenssiesitelmiä kuunnellessa syntyikin pari peukuttomia minilapasia kettukuviolla sekä mätsäävät sukat odottamaan erästä kesällä saapuvaa pienokaista, joka ilmojen syksyllä viiletessä lienee sopivan kokoinen niitä käyttämään (tavoitekoko oli n. 3 kk vauvalle). Lankana on Novitan Nalle, josta jämäkeräkorissa sattui olemaan tuota ihanaa ketunoranssia.

Sovelsin malliin useampaa ohjetta ja heitin sekaan omiani, joten tässä postauksessa jaan neuvot minun versioitteni toteuttamiseen! Kettukuviosta kunnia menee Ram sam saa -blogiin, ja erilaisia junasukka- ja -lapasversioita löytyy googlaamalla pilvin pimein.


Kettulapaset "junavarrella"

Lanka Nalle, puikot 2,5. Lisäksi tarvitaan neula silmukoiden jäljittelyyn.

Luo valkoisella langalla 32 silmukkaa ja tee 2o, 2n -joustinta 6 kerrosta. Itse yhdistän suljetun neuleen kiertymisen välttämiseksi vasta muutaman tasona tehdyn kerroksen jälkeen ja ompelen joustimen lopuksi kiinni, joten siirryin suljettuun vasta tässä kohtaa. Käytin pyöröjä ja magic loopia, mutta neljälle puikolle jaettuna silmukoita olisi siis 4 x 8.

Neulo kerros oikeaa, *4 krs nurin, 4 krs oikein*, toista *-* ja tee lopuksi 4 krs nurin. Väliin kerros oikein ja joustinta 6 krs. Sitten 7 krs oikein valkoisella ja 7 krs oranssilla. Aloita kavennukset joka kerroksella: 1. ja 3. puikon alussa tee 1 o ja 2 takareunoista yhteen, 2. ja 4. puikon lopussa 2 o yht. ja 1 o. Kun kullakin puikolla on jäljellä 5 s, vaihda halutessasi valkoinen lanka takaisin, jotta saat ketulle valkoisen kuonon. Kun puikolla on jäljellä 2 s, pujota lanka loppujen silmukoiden läpi ja päättele.

Korvat ommellaan jäljittelemällä silmukoita sileän valkoisen osan päälle. Tarkemmat ohjeet siihen vaihekuvien ja kaavion kanssa löytyy siis Ram sam saa -blogin postauksesta. Ompele lopuksi pätkällä mustaa lankaa kuonon pää ja silmät.



Vauvan sukat "junavarrella"

Sukissa on sama lanka ja puikkokoko kuin lapasissa ja varsi tehdään samalla logiikalla, silmukoita vaan on näissä 4 x 9 eli yhteensä 36. Värinvaihtokohdat joustinosioiden ympärillä tulevat siististi, kun tekee uudella värillä kerroksen oikeaa ennen nurjan tai joustimen aloittamista.

Tein pikkusukkiin tiimalasikantapään, joka on nykyään kantapäämalleista suosikkini, koska siinä ei tarvitse poimia silmukoita kuten perinteisessä kantapäässä. Perusteellinen kuvitettu ohje tiimalasikantapäähän löytyy esimerkiksi Ullasta, mutta perusidea on siis se, että kantapään 18 silmukalla neulotaan kummastakin reunasta lyhennettyjä kerroksia, kunnes keskellä on jäljellä 6 s. Sitten kerroksia taas pidennetään.

Heti kantapään jälkeen kavensin kantapääosan ja etuosan reunakohdista yhdet silmukat pois ja toiset neljä kerrosta myöhemmin. Seuraavan neljän kerroksen jälkeen aloitin varsinaiset kärkikavennukset samaan tyyliin kuin lapasissa mutta tehden ensin väliin kaksi kerrosta ilman kavennuksia, sitten yhden välikerroksen ja vasta sitten kavensin joka kerroksella. Päättele, kun jäljellä on 2 s per puikko.

Kysy kommenteissa, jos jokin kohta jäi epäselväksi niin täsmennän ohjetta!


lauantai 10. helmikuuta 2018

Simppelit lyhytvartiset pitsineulesukat Nalle-langasta

Välitöitä tarvitaan taas ennen kuin Kalevala-peitto on esittelykunnossa! Säätiedotuksen luvatessa viimeinen lunta ja jatkuvaa pakkasta totesin tarvitsevani ohuet lyhytvartiset villasukat, jotka mahtuvat ihan jokaisiin talvikenkiin, lyhyen varren kera myös niihin saappaisiin, joissa varsi ei välihousujen jälkeen vedä enää yhtään kerrosta.

Nalle-kerän jämä puikoille siis kärjestä aloittaen! Novitan arkistoista löytyi helposti muistettavalla pitsikuviolla ohje, joka ei varren lyhentämisen lisäksi kaivannut mitään muokkauksia.
Sukat ovat osoittautuneet käytössä juuri niin tarpeellisiksi kuin odotinkin. Ehkä pitäisi kutoa heti toiset odottamaan näiden puhki kulumista! Ei vaan, nyt virkkuukoukku kauniiseen käteen ja se peitto loppuun!

lauantai 27. tammikuuta 2018

Rölli-kissa 2007-2018

Tämä muutosten vuosi alkoi harvinaisen kurjalla ja odottamattomalla muutoksella. Nimittäin tammikuun toisella viikolla rakas Rölli-kissamme kuoli äkilliseen sairauteen. Käänteet olivat dramaattisia: vielä päivällä eläinlääkäri vakuutti, ettei ole syytä huoleen, mutta illalla kissan vointi äkkiä romahti ja se menehtyi kuljetuslaatikkoon ennen kuin ehdimme eläinsairaalan päivystykseen.



Olen ollut aika järkyttynyt ja surullinen, ja tämä käänne onkin ollut yksi syy viimeaikojen epäaktiivisuuteen somessa ja blogissa. Rölli oli 10-vuotias, virkeä keski-ikäinen, eli luulimme voivamme iloita sen seurasta vielä hyvinkin 5-10 vuotta. Seurallisen, sosiaalisen ja - usein jopa rasittavuuteen asti - äänekkään lemmikin puuttuminen on kotona tuskallisen konkreettista. Onneksi meille jäi vielä Ulla, joka myös tuntee olonsa ilmeisen yksinäiseksi ja kiehnää ihmisten seurassa totuttua enemmän. Nyt kun tuosta kamalasta illasta on jo pari viikkoa, alamme kaikki vihdoin olla taas raiteillamme ja arki yhden kissan taloudessa alkaa tuntua uudelta normaalilta. 

Uutta kissaa emme aio harkita ainakaan muutamaan vuoteen. Ulla, joka täyttää tänä vuonna 14, saanee selviytyä elämänsä loppuvuodet ainokaisena lemmikkinä, kuten selvisi ensimmäiset kolme vuotta ennen Röllin tuloa.



Rölli oli mahtava persoona ja tavattoman kaunis kissa, jonka kaltaista ei toista tule koskaan. Sen elämästä kirjoitin viime vuonna kymmenvuotispostauksessa enemmän. Muita blogin kissajuttuja ja -kuvia löytyy kissat-tägin alta.

tiistai 23. tammikuuta 2018

Tervetuloa talvi: lehtikuvioinen alpakkaneule pitää lämpimänä


Pitäähän sitä joka talvi yksi neulepaita tai -takki neuloa! Tämänkertaisen työn pistin puikoille jo elokuussa mutta monenlaiset muut kiireet ja kiinnostukset kiilasivat sen edelle. Valmista tuli jouluksi, ja lämpöistä villatakkia onkin sydäntalvella tullut käytetyksi. Ulkokuvia en sitten millään saanut aikaiseksi, joten tässä taas tuotos vanhan ystäväni, kaukolaukaisimen kuvaamana. Varasin muuten hiustenleikkuuajan nämä kuvat nähtyäni - hyvästi niskaponnari!


Lämmin ja pehmeä harmaa lanka on alpakkaa, ja takin suunnittelu menikin tällä kertaa vähän eri reittiä kuin normaalisti. Ensimmäisenä vastaan tuli nimittäin lanka. Loppukesällä satuin Kalliossa liikkuessani poikkeamaan yhdelle kirpparille enkä voinut vastustaa vitosella mukaan lähtevää lankapussia. Arvelin pussista löytyvän lankaa noin 300 g ja risat, mukaan laitettu vyöte paljasti, että kyseessä oli jo tuotannosta poistunut Novitan Luxus Alpaca. Tästähän saa vaikka mitä!


Riittäisikö lankamäärä ihan villatakkiin asti? Novitan arkistoista löytyi juuri samaiselle langalle tehty vanha ohje (kevään 2010 lehdessä aikoinaan ollut), ja uskalsin lähteä tekemään s-kokoa (350 g lankaa), sillä yleensä Novitan ohjeissa menekki on ainakin minun käsialaani suhteuttaen ollut mitoitettu yläkanttiin. Lanka oli hieman karvaista, kuten alpakka joskus on, mutta oikein miellyttävää neuloa, ja lehtikuvio oli sopivasti mieleen jäävä mutta ei tylsä. Kuviolliset palat tulivatkin valmiiksi vallan nopeasti, mutta hihojen kohdalla alkoi tökkiä.

Ohjeessa hihat neulotaan "perinteisesti" hihansuusta aloittaen tasona ja joustinneuleella. Saatuani yhden hihan tikuteltua valmiiksi mieltä alkoi painaa kaksi asiaa. Ensinnäkin joustinneule hihassa tuntui yhtä aikaa liian paksulta ja epämukavasti käsivartta nuolevalta. Toisekseen jäljellä oleva langan määrä alkoi näyttää huolestuttavan pieneltä. Loppuisiko se kesken juuri kun toista hihaa olisi vaivaiset pari senttiä jäljellä? Siinä tapauksessa joutuisin purkamaan molemmat ja tekemään lyhyempinä versioina alusta.

Päädyin muokkaamaan ohjetta siten, että tein hihat poimimalla silmukat kädentieltä ja vaihdoin joustinneuleen pääosin sileäksi sekä neuloin hihat pyörönä. Bonuksena siis säästyin aika monen sauman ompelulta, mikä ei ole lempipuuhaani. Ratkaisu tuntui sen verta onnistuneelta, että kirjoitin ihan erillisen postauksenkin, miten sen järkeilin. Kaarrokkeen jälkeen neuloin hihoja yhtä aikaa, ja niin oli helppo käyttää lanka aivan viime metreihin saakka niin että hihoista tuli yhtä pitkät. Ja riittihän se lopulta mukavasti ihan täyspitkiin hihoihin.

Tämä postaus on osa Blogisisarten Tervetuloa talvi -postaussarjaa, jossa sarjan alkupäässä esitellään talvisia käsitöitä ja myöhemmin tulee muita sydäntalven fiiliksiin sopivia aiheita! Edellisinä päivinä on esitelty
- kakkuvuoasta tehty ovikoriste Lumisiivet-blogissa
- virkattu pipo ruutukuvioinnilla Kangaskorjaamolla-blogissa
- vauvan ensilapaset Craft Candidate -blogissa
- talvisen käsityöinnostuksen tuottamat säärystimet Maisan elämää luonnossa ja muualla -blogissa

Huomenna uutta kässäaiheista luettavaa löytyy MaarItse-blogista! Kaikki sarjan postaukset kootaan Oranssia-blogin ja Kivemman blogin teemasivuille.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Neulottuja ötököitä ja pikkueläimiä


Kummityttöni sai tänäkin vuonna joululahjaksi itse väkerrettyjä juttuja. Viime vuonna väsäsin neuleponin, tänä vuonna vuorossa oli hieman pienempiä olentoja. Jämälangat hupenivat hieman muotoutuessaan leppäkertuksi, amppariksi, sammakoksi, etanaksi ja pariksi sieneksi. Oli muuten mukavaa näpertämistä kesken olevan jättimäisen peittoprojektini vastapainoksi!


Vähän nolottaa myöntää, mutta näiden ohjeet on alkujaan suunniteltu kissan - ei lasten - leluiksi! Valitsin siis söpöimmät pikkukaverit Kissansilmukat-kirjasta, josta jo aikapäiviä kirjoitin blogiin. Jo kirja-arvostelua tehdessäni pohdiskelin, että ohjeet varmaankin ilahduttaisivat myös monenlaisessa muussa tehtävässä kuin kissanleluina. Aika näyttikin, että lemmikkien kiinnostus kissoille tehtyihin leluotuksiin  hiipui aika nopeasti, kun taas meillä kyläilleitä lapsia aiemman postauksen mato ja lisko kiehtoivat. Lapselle meneviä leluja en tietenkään täyttänyt kissanmintulla saati päästänyt kattien kynsittäväksi tai pureskeltavaksi.