maanantai 21. toukokuuta 2018

Tervetuloa kevät ja kesä: vietnamilaiset kesärullat kauden herkuista

Olen odottanut kevättä ja alkukesää monestakin syystä mutta en vähiten siksi, että nyt kaupoista taas saa kaikkea ihanaa ja terveellistä. Kotimaisissa kasviksissa paras satokausi on toki vielä edessä päin, mutta riemulla tervehdin jokakeväisiä ulkomaan tulokkaita kuten ensimmäisiä varhaiskaaleja ja nektariineja. Viikonloppuna ostin ensimmäistä kertaa tälle vuodelle kevätsipuleita, jotka innostivat väsäämään oivallisen terveellistä ja kesäistä viikonloppuruokaa, nimittäin vietnamilaisia kesärullia.


Yksinkertaisesti selitettynä vietnamilaiset kesärullat ovat riisipaperiarkin sisään käärittyä salaattia, jota dippaillaan erilaisiin mausteisiin kastikkeisiin. Niitä saa monista aasialaisista ravintoloista alkupaloina, mutta meillä niitä on väsäilty kotosallakin jo useamman vuoden ajan, siitä saakka kun ensimmäisen kerran riisipaperiarkkeja kaupasta bongasin. Jos lähikauppa ei vielä niitä tunne, kannattaa etsiä isommista marketeista tai etnisistä kaupoista.

Rullien sisään voi upottaa kaikenlaista oman makunsa mukaan: tavallisimmin sieltä löytyy yrttejä, salaatinlehtiä ja tuoreita vihanneksia, riisinuudeleita ja jotakin proteiinipitoista, kuten katkarapuja tai tofua.

Tällä kertaa paketoin korianteria, varhaiskaalia, porkkanaa, kurkkua, kevätsipulia, silmusalaattia ja maustamatonta tofua. Nuudelit jätin välistä, koska mieleni teki nimenomaan ahtaa kupuuni raikkaita kasviksia. Nuudelit tuovat rulliin toki täyttävyyttä, mutta eivät minusta ole mitenkään olennaisia maun kannalta.


Riisipaperiarkit liotetaan kuumassa vedessä: itse keitän vettä vedenkeittimellä ja käytän liotuskulhona sopivan laakeaa lautasta. On kätevää, jos kokoamisvaiheessa on apuna kaveri, joka voi laittaa uuden arkin likoamaan sillä välin, kun itse täyttää edellistä, ja pilkkoa tarpeen mukaan lisää täytteitä. Rullien kääriminen voi vaatia muutaman harjoituskappaleen, sillä riisipaperit hajoavat helposti. Paras vinkkini kauniisiin ja napakoihin rulliin on kääriä ne puhtaan keittiöpyyhkeen päällä: pyyhe imee liian liotusveden ja tuo arkkiin juuri sopivasti kitkaa. Nopea pitää olla, jottei arkki kuivu pyyhkeen päällä, siispä tässä vaiheessa en voinut pysähtyä kuvaamaan prosessia. Kun rullan kääriminen alkaa sujua rutiinilla, voi kiinnittää huomiota siihen, että kasaa värikkäimmät täytteet alimmaiseksi, jolloin ne kuultavat sievästi rullan läpi.

Kastikkeisiin löytyy monenlaista reseptiä eri makuihin. Oma suosikkini on todella helppo ja yksinkertainen maapähkinäkastike, joka peittoaa monet ravintoloissa testatut kesärullasoosit mennen tullen. Aineksia on vain kaksi: valmiina saatava hoisin-kastike ja makeuttamaton maapähkinävoi. Niitä sekoitellaan suunnilleen suhteessa puolet ja puolet: muutama ruokalusikallinen kumpaakin. Kastiketta voisi toki kokeilla tuunata lisäämällä vaikka sitruunamehua ja chiliä, mutta minusta toimii mainiosti ihan kahdellakin ainesosalla.


Syödään nopeasti kokoamisen jälkeen sormin, mielellään ulkoilmassa ja hyvässä seurassa. Kaveriksi sopisi mainiosti puolikuiva Riesling, mutta minulle sellaista ei ennen loppukesää tarjoilla.


Söin muuten enemmän kuin kolme, mutta tämän herkun kanssa se ei haittaa mitään!

Tämä postaus on osa Blogisisarten Tervetuloa kevät ja kesä -postaussarjaa. Eilen Metsäkukkia-blogissa esiteltiin kesäisiä juttuja Satakunnasta ja huomenna Käsintehtyä ja kaunista -blogista löytyy kesän bucket list. Kaikkiin sarjan postauksiin on linkit Kahden talon väkeä -blogissa.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Blogisisarten miitti Helsingissä

Toinen luonnoskansiossa jumittanut postaus viimein julki! Huhtikuussa tavattiin taas Blogisisarten kanssa, tällä kertaa Helsingissä. Ensimmäinen porukan miittihän oli syksyllä Tampereella. Päivän ohjelma oli taas mukava sekoitus kulttuuria, ruokaa, shoppailua ja leppoisaa jutustelua.

Tapasimme lounasaikaan Atenemiumin kahvilassa ja sitten kävimme tsekkaamassa museon näyttelyt. Perusnäyttelyn olinkin jo museokortillisena pääkaupunkiseutulaisena nähnyt, mutta oli mukavaa, että miitin myötä tulin nähneeksi myös nyt jo päättyneen Adel Abidinin History wipes -näyttelyn.


Kulttuuripläjäyksen jälkeen ohjelmassa oli tutustuminen Lush-kosmetiikkakauppaan Citycenterissä. Vaikka usein kuljenkin kaupan ohi sieltä leijailevia tuoksuja tuoksutellen, tuotteet ovat jääneet aika vieraiksi, sillä muutamien kokeilujen ja yleisvaikutelman takia olen olettanut, että kaikki siellä on todella vahvasti hajustettua. Olikin opettavaista päästä kuulemaan vähän tarkempia tietoja tuotteista ja hypistelemään ja testailemaan kaikenlaista myynnissä olevaa. Mielikuvani muuttui paljon positiivisemmaksi: Vaikka kaupassa toki leijailikin melkoinen aromi, jota en migreeniherkille voi suositella, tuotteista löytyy myös hyvin miedosti tuoksuvia, ja ketjun eettiset ja ekologiset periaatteet ovat lämpimästi kannatettavia.


Saimme pari tuotetta testiin ja jotakin pientä ostinkin, ja ensikokeilujen jälkeen ainoastaan "kylpypommi" on ennakkoluuloni mukaisesti niin voimakastuoksuinen, että tuoksahtaa kylppärissä jopa pakkauksensa läpi. Siellä se odottaa, että teen siitä jalkakylvyn sitten kun lomani viimein alkaa. Muut tuotteet - naamio, suihkugeeli ja kosteuttava kuorintapala - tuoksuvat aivan normaalilla voimakkuustasolla hyviltä ja raikkailta ja vaikuttavat sopivan myös herkälle iholle.

Lopuksi söimme vielä illallista Pikku Nepalissa. Lämmin kiitos mukana olleille blogisisarille! Seuraavaan miittiin minulla saattaa olla perhepoliittisia haasteita lähteä, mutta ennemmin tai myöhemmin olen varmasti mukana taas :)


Minun lisäksseni mukana olivat kirjoittajat seuraavista blogeista:

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Päiväretki Lissabonista Sintraan

Viimein loput jutut maaliskuiselta Portugalin-matkalta! Blogi päivittyy nyt kovasti jälkijunassa, koska olen ollut aika väsynyt ja siksi priorisoinut kaikkea pakollista. Vaan sopiipa Portugalin-reissun muistelu ainakin kivasti nyt euroviisujen jälkimaininkeihin!


Oltiin siis Lissabonissa viisi päivää, ja yhtenä niistä tehtiin retki kaupungin ulkopuolelle. Kohteeksi valikoitui melko turistinen, helposti julkisilla saavutettavissa oleva Sintra. Sinne pääsee Lissabonista lähijunalla: matka kesti reilut puoli tuntia ja parin euron lipun sai maksettua helposti meillä muutenkin käytössä olevalla matkakortilla, jonne ladattiin arvoa.

Sintraan päästyämme halusimme nähdä muutakin kuin vain aivan aseman lähellä keskustassa olevia kohteita. Kartoitettuamme seudun julkista liikennettä päädyimme menemään siitä, missä aita on matalin: ensimmäistä kertaa reissuillamme ikinä ostimme liput Hop on hop off -turistibussiin. Omaa kulkuneuvoa emme halunneet kapeille ja mäkisille teille vuokrata, joten non stopina kulkevalla bussilla pääsi kätevimmin haluamiimme kohteisiin.


Ensimmäisen kohteen saavuttamiseen ei toki bussia vielä tarvinnut: kävimme Sintran keskustassa olevassa "kansallispalatsissa" (Palácio Nacional), joka toimi keskiajalta 1800-luvulle kuninkaallisten majapaikkana. Olihan se ihan hieno azulejo-laattoineen, mutta palatseja nyt on nähty ympäri Eurooppaa. Pömpöösejä rakennuksia Sintrassa olisi ollut vielä monia muitakin, kuuluisimpina Penan palatsi ja Maurien linnoitus, mutta koska itse meinaan aina hetkittäin kyllästyä linnoihin ja palatseihin, päätimme suunnata ensin katselemaan vähän jotain muuta.



Hop on hop off -bussilla pääsimme minusta tosi kiinnostavaan ja uniikkiin mutta selvästi turisteille vielä aika tuntemattomaan kohteeseen: Sintran liepeillä sijaitsee entinen kapusiinimunkkien luostari (Convento dos Capuchos), joka oli toiminnassa 1500-luvulta 1800-luvulle. Paikkaa on kunnostettu museoksi, ja äänioppaan avulla sai mainiosti kuvan, millaista munkkien ankara elämä luostarissa aikoinaan on ollut. Luonnon valtaamia kivisiä asuinhuoneita, yhteisiä tiloja, kappeli... eikä yhtään turistiryysistä missään, saimme kuljeskella ja katsella paikkoja aivan rauhassa.


Aikamme katseltuamme luostaria hyppäsimme taas Hop on hop off -bussiin ja matkasimme Portugalin ja koko manner-Euroopan läntisimpään kohtaan Cabo da Rocan niemelle. Muuten hieman epävakaisena päivänä sattui onneksi poutainen hetki, vaan paikalla kävi uskomattoman kova tuuli, niin että valokuvaaminen oli hankalaa, kun kamera tuntui lentävän käsistä. Vaan nähtiinpä hienoja aaltoja. Kunnianhimoinen suunnitelma oli, että paluukierroksen aikana pysähdyttäisiin vielä maurien linnalla ja/tai Penan palatsissa, mutta väsymys iski (onhan noita, linnoja ja palatseja) ja lähdimmekin vain junalle takaisin. Sintrassa olisi siis saanut mainiosti käytetyksi kaksikin päivää, sillä yhden päivän aikana ei millään jaksanut katsoa kaikkea. Turistibussin lippukin olisi ollut voimassa vielä seuraavana päivänä, joten osan nähtävyyksistä olisi senkin puolesta voinut jättää odottamaan.





keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Toinen raskauskolmannes

Ensimmäisen raskauskolmanneksen kuulumiset löydät tästä postauksesta.

Toisen kolmanneksen alkupuolella raskauteni eteni aivan oppikirjojen mukaisesti: pahoinvointi katosi vähitellen ja maha alkoi kasvaa. Vanhat housut mahtuivat kyllä päälle pitkään, mutta siirryin väljempiin vaatteisiin, koska kiristävä vyötärökaitale alavatsalla aiheutti jomotusta. Kun viikkoja oli täynnä 15, kävin Tartossa konferenssimatkalla ja esiinnyin ensimmäistä kertaa julkisesti mielestäni ihan selvän raskausmahan kanssa tiukassa neulehameessa.

Ruokarajoituksista oli tässä vaiheessa jo tullut rutiinia: alkoholiton olut alkoi maistua ihan hyvältä, ja närästystäkin vähitellen opin välttelemään. Omituiseksi ruokahimotukseksi voinee laskea sen, että olen kevään edetessä löytänyt itseni muutamia kertoja Hese-mätön ääreltä, sillä en oikeastaan ole tykännyt peruspikaruoasta yläastevuosien jälkeen.

Viikolla 17 alavatsassa alkoi tuntua jotakin kummallista, kuin elohiiri olisi. Voisiko se olla vauvan liike? Vähitellen tuntemukset vahvistuivat, ja kuukautta myöhemmin, puolivälin ylityttyä, potkut olivat jo selviä joka ilta ja välillä päivälläkin. Ajoittain olin (ja olen edelleen) tosi väsynyt alhaisen hemoglobiinin takia. Jo tässä vaiheessa päätin tietoisesti luopua muutamista työjutuista, mikä tuntui vaikealta. Ferritiiniarvo mitattiin ja se oli normaalin rajoissa, joten ohjeeksi tuli vain yrittää lisätä rautalisän annosta ja kiinnittää imeytymiseen huomiota. Ei siis juustoa, jogurttia ja teetä enää pitkin päivää!


Rautalääkityksen lisäämisen myötä vatsavaivoista tuli arkipäivää ja hetkittäin ruuan kyttääminen tuntuu aivan ylivoimaiselta. Viime kuukausien aikana olen itkenyt juodessani maailman pahimman makuista magnesiumlitkua, nyrpistellyt naamaa työpaikkaruokalan jauhelihapihvien äärellä ja kiukutellut leffateatterissa kun lähipenkistä leijaili huumaava salmiakin tuoksu. Sairaalakassiin pakataan ensimmäisenä pussi sekä täytelakuja että turkinpippureita, ja ensimmäisen kaupunkiretken kotiinpääsyn jälkeen on syytä suuntautua jonnekin, mistä saa sushia ja skumppaa!

Kävimme lomalla Lissabonissa, kun viikkoja oli täynnä 20. Reissu oli hidastahtisempi kuin matkailumme aiemmin, ja jaksoin ihan hyvin. Mitä nyt kapusin ylämäkiä aika hitaasti ja pidemmällä museoturneella alaselkää ja kylkiä alkoi kiristää. Viikkojen edetessä se kiristys tuli tutummaksi, ja neuvolan terkka arvelikin, että kyseessä ovat lievät ja vaarattomat harjoitussupistukset.

Reissun jälkeen toisessa ultrassa kaikki oli mainiosti. Anoppi kävi kylässä tuoden vauvalle kasan tavaraa ja raivasin lipastosta kolme laatikkoa uutta perheenjäsentä varten. Uuden äitiyspakkauksen sisältö julkistettiin maaliskuussa ja innostus vauvatavaroita kohtaan alkoi sen myötä pikku hiljaa herätä. Ensimmäisiä ostoksia vitkuttelin kuitenkin raskausviikolle 26 asti, ja äitiyspakkauksen haun olen jättänyt tarkoituksella viime tippaan, jotta saisin uuden pakkauksen, josta pidän enemmän. (Siellä on kissakuvioinen body!) Huhtikuun aikana vauvanvaatteita alkoi tarttua kaupoista mukaan, ja teinkin muistikirjaani organisoidun laskelmasivun, kuinka paljon mitäkin on kertynyt (ja pakkauksessa tulee) missäkin koossa, jotta lipasto ei yhtäkkiä täyttyisi kymmenistä minikokoisista pöksyistä, joita ei ehtisi kuitenkaan käyttää.

Rakenneultrassa kuulimme vauvan sukupuolen, mutta päätimme pitää sen salaisuutena, jotta mahdolliset lahjat pysyvät toiveidemme mukaisesti neutraaleina. Nimestä käytiin keskustelua ja muutamia molemmille kelpaavia ehdotuksia löytyi. Päätimme olla hankkimatta tavaraa kovin paljoa etukäteen asuntoa täyttämään, mutta keskustelua tarpeellisista tarvikkeista on kyllä käyty. Pidän tärkeänä, että ainakin isoissa hankinnoissa (vaunut, sänky, kantoreppu) päätökset tehdään oikeasti yhdessä. Muistikirjasta löytyy lista vaunumerkeistä, joita pitäisi käydä liikkeessä testailemassa. Viikot vain vierivät, eikä aikaa sellaiseen oikein ole - kyllähän kesäkuussa vielä ehtii.


Alhaisen hemoglobiinin takia joustin periaatteistani ja aloin rautatablettien lisäksi syödä lihaa pari kertaa viikossa. Taistelu anemiaa vastaan näyttää silti jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Verenpainekin pysyi koko toisen kolmanneksen alhaisena ja aiheutti välillä kurjaa oloa. Jalat alkoivat väsyä istumatyöhön, ja viikolla 23 säikähdin, kun huomasin säärten verisuonten pullistelevan kummallisesti iltasuihkun jälkeen. Googlasin hädissäni suonikohjuleikkausten hintoja, tilasin tukisukkia viikon jokaiselle työpäivälle ja marssin oikopäätä apteekkiin Hirudoid-hyllylle. Maalis-huhtikuussa vatsa kasvoi ja paino nousi vauhdilla, mutta tavoitekäyrällä pysyttiin. Yhtäkkiä olen muuttunut kömpelöksi. Vatsalihakset ovat vaihtaneet paikkaa eikä bussiin enää niin vain juostakaan. Koko toisen kolmanneksen kävin silti jumpassa viikottain ja hyötykävelin normaalisti, joskin vauhti hidastui ja korolliset kengät jäivät kaappiin.

Huhtikuun puolessa välissä viimeinenkin villakangastakki alkoi kiristää. Kävi ilmi, että yksikään normaali kesätakkini ei mennyt kiinni. Ostin jo raskauden alkuvaiheessa erään nettikaupan alesta telttamaisen trenssitakin, mutta vielä en ollutkaan niin valtava kuin kuvittelin: hukun takkiin, se näyttää tyhmältä ja harmittaa. Onneksi löysin kirppikseltä uuden, ihan normaalimalliston takin, joka on sen verran väljä, että sitä voi käyttää pitkälle kesään. Hyvin istuvat äitiysfarkut taisivat olla kevään paras ostos, sillä ne ovat päällä harva se päivä.

Selvisin sokerirasituksesta puhtain paperein - onneksi, sillä en olisi kestänyt enää yhtään ruokarajoitusta lisää. Kun laskettuun aikaan on jäljellä viimeiset kolme kuukautta, painoni on noussut kuutisen kiloa ja voin edelleen pääsääntöisesti hyvin. Levottomat jalat ja suonenvedot häiritsevät nukkumista toisinaan, ja työpäivien aikana ajatukset alkavat yhä useammin karkailla edessä siintävään lomaan. Vauvan olisi kuitenkin syytä pysytellä mahassa vielä pitkään, sillä keskiraskaus on hujahtanut ohi kuin huomaamatta ja kaikki on vielä aivan levällään. Tästäkö se vaivalloisuus alkaa?

Viimeisten kuukausien kuulumiset tulevat sitten joskus!

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Villahousut vauvaa odottamaan


Vauvaneuleita valmistuu! Tikuttelin syksyä odottamaan pehmoiset raitapöksyt.

Liukuvärilanka on Alize Baby Wool Batik -lankaa, jota ostin pari kerää heräteostona taannoiselta konferenssimatkalta Tartoon. Noin puolitoista kerää meni näihin pöksyihin, ja lopuista syntynee vielä vaikkapa yhdet pienet sukat.

Malli on Dropsin Smarty pants, 1/3 kk kokoa pienillä omilla muokkauksilla. Tein takaosan lyhennetyt kerrokset vasta joustinneuleen jälkeen, koska langan värivaihtelu asettui minusta kivemmin niin, enkä jaksanut lisätä ja vähentää silmukoita joustinneuleesta ainaoikeaan ja toisin päin siirryttäessä. Punteistakin tein hieman pidemmät kuin ohjeessa, jotta pöksyt eivät ihan heti jäisi pieniksi, neulos kun kuitenkin on muuten varsin joustavaa.


Käyttökokemusta pöksyjen istuvuudesta ei luonnollisesti ole, mutta ehkä sitten syksyllä postailen kuvia käyttäjän kera. Vähintäänkin lupaan tehdä jonkinlaisen koosteen, mitä vauvaneuleista oikeasti tuli käytettyä paljon ja tuliko tehtyä jotakin turhaa. Välillä nimittäin tuntuu aika hankalalta arvioida, minkä kokoisia juttuja millekin vuodenajalle tulee tarpeeseen, kun ei vielä tiedä, minkälainen kaveri mahassa kasvaa, ja muutenkin näin esikoisen odottajana tiedot vauvoista ja niiden pukemisesta ovat vielä varsin hataralla pohjalla. Hyvät vinkit käyttökelpoisista vauvaneuleista ovat siis tervetulleita!